Oman kisaurakkansa tänään ovat suorittaneet kisailjoiden, Anniina Koski, Emmi Pollari ja Sisu Sevola Keski-Pohjanmaan ( Kpedu ) koulutusyhtymää ja Kisailijoita edustaen. 

Emmi 32 + 42 = 74 kg

Anniina 43 + 61 = 104 kg

Sisu 50 + 63 = 113 kg

Sijoitukset selviävät myöhemmin..

Kyykky 135 kg

Penkkipunnerrus 75,5 kg

Maastaveto: 136,5 kg ( kuva )

Yhteistulos: 347 kiloa. 

Kumpikin meistä tietää, mitä siellä teidän sängyssä on tapahtunut, mutta vain toinen meistä voi sanoa sen ääneen.

Odotin vastausta. Körde kierteli ja kaarteli. Vastaus jäi roikkumaan ilmaan. Mies ei suostunut ääneen sanomaan, millä keinoilla hän tyydyttää eksänyksäänsä.

Ennen sänkykohtausta olin aamulla istunut Körden auton kyytiin. Hän halusi viedä minut neutraalille maaperälle aamukahville.

Olin juuri edellisenä päivänä lopettanut työt. Tein sen suunniteltua aiemmin, koska en enää kestänyt Körden painostusta ja vihaa. Poistin kaiken asiakasdatan, suljin tilit ja ilmoitukset.

Toivoin, että Körde olisi tyytyväinen.

Väärin.

Körde aloitti sellaisen vaahtoamisen, että aloin miettiä, miten ihmeessä pääsen auton kyydistä pois. Körde korotti ääntään ja tykitti tekstiä siihen malliin, että jäädyin täysin. Menin piiloon jonnekin pääni sisälle ja hiljenin.

Jopa mies itse tajusi, miten tukalaksi koin tilanteen. Hän ehdotti, että voisi heittää minut saman tien kotiin. En halunnut mennä.

Körde ei huokaissut helpotuksesta, kun työhelvettini on nyt lopullisesti ohi. Sen sijaan hän raivosi, miten saatoin kertoa asiakkaille, että lopetan työt.

Niinkö tärkeitä he ovat sinulle ja näinkö varmistat asiakasringin johonkin lähitulevaisuuteen, kun jatkat töitä?

Minä kun ajattelin, että ainoa virheeni olisi ollut se, että menin kertomaan etukäteen Kördelle viimeisen työpäiväni ajankohdan. Aiheutin sillä miehelle ylimääräistä stressiä ja painetta.

Ei ihan mennyt putkeen tälläkään kertaa.

Kahvireissulla saimme jonkinlaisen välirauhan tehtyä. Tai Körde sanoi, että minun työstäni ei puhuta enää koskaan. Piste.

Välirauha kai sekin.

Tulimme kotiini. Istuin sohvalla Körden sylissä. Hän ihasteli takapuoltani farkuissa, jotka hän oli toivonut, että ostan itselleni. Niissä kuulemma lutkaperse pääsee oikeuksiinsa.

Olin tyytyväinen ja helpottunut, kun Körde rauhoittui. Minulla ei ollut enää koko ajan sellainen olo, että alan itkeä.

Sitten tuli puheeksi, että lähden illalla syömään siskoni ja hänen poikiensa kanssa. Kun Körde kuuli ravintolan nimen, hän meni todella vaikeaksi.

Tiesin, että nyt tulee seuraava pommi.

Pakotin miehen kertomaan, miksi hän reagoi niin oudosti iltasuunnitelmiini.

Mies kiemurteli ja kertoi, että hän on menossa samaan kohteeseen yhden porukan kanssa. Siihen kuuluu hieman ei välttämättä laillisia bisneksiä ja nainen tai naisia.

Lopulta selvisi, että hän oli menossa eksänyksänsä kanssa hotelliin yöksi. Tarkoitus oli ensin selvitellä jotain epämääräisiä asioita ravintolassa. Sen jälkeen ilmeisesti Körde, hänen miespuolinen kaverinsa ja eksänyksä menisivät panemaan hotellihuoneeseen. Tai korjaan. Kaveri panisi eksänyksää ja Körde katselisi vierestä, koska sellaista he tykkäävät tehdä.

Siinä kohtaa Körde sanoi, mennäänkö tuonne sänkyyn makoilemaan ja juttelemaan.

Keskityin niin siihen saatanan hiuspompulan pyörittämiseen, että ehkä puolet puheista meni ohi.

Yksi kohta jäi elävästi mieleen. Körde nimittäin sanoi, että kaikesta huolimatta hän kertoi minulle, mitä tapahtuu, koska ei halua salata mitään.

No, vittu sehän on aivan mahtavaa, että hän on minulle rehellinen!

Körde painostaa, vittuilee, suuttuu ja tekee kaikkensa, että minulla on maailman paskin olo töistäni. Sitten kun vihdoin vuoden jälkeen tajuan lopettaa työt, sekään ei ole hyvä. Sen sijaan hän saa muhinoida eksänyksänsä kanssa samassa sängyssä kotonaan ja lähteä omienkin sanojensa mukaan pettämään minua hotelliin.

Mutta se on ihan fine, koska hän on vittu rehellinen eikä halua salata minulta mitään. Ai niin. Hän myönsi olevansa mulkku.

Haluatko, että teen jotain radikaalia ja poistan mahdollisimman nopeasti eksän kuvioista vai teenkö sen omassa tahdissani? Körde kysyi.

Mitä ihmettä voin tuohon sanoa? En todellakaan ota vastuuta Körden tekemistä valinnoista, jotka liittyvät hänen raha-asioihinsa, asumiskuvioihinsa ja ties mihin. Sanoin jälleen kerran, että älä ainakaan kerro sellaisia yksityiskohtia, joiden takia minä voin joutua vaikeuksiin.

Siitä ei kuulemma ole pelkoa.

Mies ei halua minulle koskaan mitään pahaa.

Lopulta tilanne meni kai niin, että hotellissa ei tapahtunut yöllä mitään. Kaveri ei tullutkaan panemaan eksänyksää. Körde lähti aikaisin nukkumaan, naisesta en tiedä.

Ja tämä minun pitäisi uskoa, koska Körde kertoo kaiken rehellisesti eikä halua salata minulta mitään.

Kävelin illalla pienessä nousuhumalassa kaupungilta kotiin. Kyyneleet valuivat silmistäni, kun mietin, miten voin olla tässä tilanteessa.

En pääse täältä ikinä pois.

Laitoin isälle viestiä ja sovin, että lähden maalle alkuviikosta. Varasin muutamaksi päiväksi majoituksen, että saisin välimatkaa tilanteeseen.

Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, mitä tuosta seurasi.

Körde veti herneen nenään, kun lähden hänen ainoalla lomaviikollaan pois kaupungista. Juuri kun meillä olisi ollut enemmän aikaa olla yhdessä. Kaikkia muita voin nähdä paitsi häntä. Hän jää taas sivuun.

Tunsin, miten suutuin sisäisesti. Miten ihmeessä minulta odotetaan täydellistä käytöstä sen jälkeen, kun olen yön valvonut ja itkenyt ja kuvitellut Körden touhuavan jossain kolmen kimpassa?

Olisin voinut huutaa tai räjähtää, mutta sanoinkin Kördelle, että voin muuttaa suunnitelmiani. Voinkin tulla reissusta jo aikaisemmin takaisin, että ehdimme olla yhdessä.

Tänään kun kävelin kaupungilta kotiin, alkoi taas itkettää. Itken nykyään aika usein. Jostain on vähän väliä paha mieli. Varon sanojani, tekemisiäni. Yritän pitää Körden hyvällä mielellä, mutta epäonnistun aina.

Se mies on päässyt ujuttautumaan aivoihini. Hänen tapansa puhua ja tehdä minusta syypää alkaa ohjata kaikkea. On vähän pelottavaa katsella tätä touhua itsensä ulkopuolelta ja tajuta, miten syvälle olen vajonnut.

Ja vaikka tiedostan, että nyt ei ole kaikki hyvin, haluaisin vain pyyhkiä koko tekstin pois ja puolustaa Kördeä. Mies on oikeasti hyvä ja kunnollinen tyyppi. Minä vain aiheutan kaikkea, koska olen niin ärsyttävä, teen ajattelemattomia tempauksia, olen nussinut työkseni muita miehiä enkä osaa vastata suoriin kysymyksiin kyllä tai ei.

Minä olen se vaikea ihminen. Ei Körde.

Katoamiskertomuksen luin, koska muuan tuttavani oli samankaltaisessa tilanteessa kuin Isometsä: hänen puolisonsa, terveyden perikuva tuttavani mielestä,  kuoli yllättäen. Ajattelin, että saan teoksesta jotain tulokulmaa tuttavani tilanteeseen, ja sainkin. Jos ajattelen teosta puhtaasti kaunokirjallisuutena, niin se ei tehnyt poikkeuksellista vaikutusta. Se on kaikin puolin hyvin kirjoitettu, koskettavakin, mutta myös melko sovinnainen tai perinteinen, ellen taas muista väärin. Joka tapauksessa en olisi arvannut, että siitä tulee Finlandia-ehdokas.

Kännö on lempikirjailijoitani, joten peukutan Kännöä ihan periaatteesta. Hän olisi ansainnut Finlandian jo jonkin aikaisemman teoksensa nojalla. Liksomkin on mahtava, mutta hänelle riittää yksi Finlandia kuten mielestäni kaikille; säännöt saisi muuttaa sellaisiksi, että kerta riittää. Monen jopa voittajaksi veikkaama Pitkä aukea (Tommi KInnunen) jäi listan ulkopuolelle, ja hyvä niin. Katja Ketun  Brita-Kajsa olisi paikan ansainnut, mutta Kettu ei taida olla  Finlandia-raatien suosiossa. 

On erinomainen asia, että ehdokkaaksi pääsevät muidenkin kuin kestomenestyjien teokset. Nyt minullakin on syy lukea kolmen itselleni ennestään tuntemattoman (vaikka ei yleisesti tuntemattoman) kirjailijan teokset.